Mistä palvelu saa voimansa?
Kun monta ihmistä ja asiaa tarvitsee huomiota yhtä aikaa, huomaan helposti ajattelevani: minun pitäisi pystyä enempään.
Taustalla on ymmärrettävä huoli: jos en tartu toimeen, jääkö joku ilman apua? Silloin vastuu voi alkaa tuntua siltä, että kaikki riippuu omasta jaksamisestani. Mitä tapahtuu palvelulle, jos yritämme olla itse se voima, joka kaiken saa aikaan?
Tämä kysymys kuuluu myös seurakunnan yhteiseen elämään. Meille on tärkeää auttaa, olla läsnä ja pitää huolta. Mutta mistä palvelumme saa voimansa? Paavali kirjoittaa: ”Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä.” (2. Kor. 4:5) Heti tämän jälkeen hän puhuu aarteesta saviastioissa.
Saviastia muistuttaa meidän hauraudestamme. Sen sisällä on aarre: evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan valo, joka on syttynyt sydämissämme. Aarre ei synny meistä – se on meille annettu, jotta voimme kantaa sitä toisille.
Tämä ei tee palvelusta yhdentekevää. Se antaa sille perustan ja rajat. Meidän ei tarvitse teeskennellä pelastajaa. Palvelemiseen kuuluu myös suostua itse autettavaksi ja jättäytyä toisten avun varaan. Seurakunnassa jokainen saa olla sekä palvelija että avun vastaanottaja. Saamme palvella sillä, mitä meillä on, ja myöntää, milloin omat voimat eivät riitä. Joskus palvelu on suurta työtä, joskus kuuntelemista tai rinnalla kulkemista. Aarre ei vähene, kun sitä jaetaan.
Seurakuntamme strategiaesityksessä palvelu – diakoninen työote – halutaan ulottaa kaikkeen toimintaan. Marraskuun piispantarkastuksessa pohdimme yhdessä, miten tämä näkyy seurakunnan elämässä. Seurakuntavaaleissa valitsemme yhteisiä vastuunkantajia. Äänestämällä olemme mukana rakentamassa seurakuntaa, jossa jokainen saa palvella ja tulla palvelluksi. Kaiken ei tarvitse riippua omasta jaksamisestamme: Jeesus itse toimii keskellämme.
Jani Latva-Nikkola
Kirkkoherra
Kurikan seurakunta
