Siirry sisältöön

Aikojen lopulla

Ensi pyhänä vietämme kirkkovuoden viimeistä pyhäpäivää, tuomiosunnuntaita, toiselta nimeltään Kristuksen kuninkuuden sunnuntaita.

Pyhän evankeliumi kertoo meille, että aikojen lopulla Jeesus palaa maan päälle kutsumaan omiaan. Samalla hän jakaa ihmiset pelastukseen pääseviin ja kadotukseen joutuviin. Huomionarvoista on, että jako ei tapahdu sen mukaan, kuinka paljon tai vähän itse kukin on tehnyt pahoja tekoja, vaan Kristus ottaa esiin kysymyksen hyvän tekemisestä ja tekemättä jättämisestä.

Me emme tässä ajassa näe, kumpaan joukkoon itse kukin kuuluu, eikä sitä tule lähteä arvailemaan. Pelastus on Kristuksen armon ja hänen sovituskuolemansa varassa. Evankeliumissa Jeesus jakaa kaikkein vähäisimpien ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kohtalon. Hän julistaa, että olemme kohdanneet Vapahtajamme jokaisessa kärsivässä ihmisessä. Jeesus sanoo niistä ihmisistä, jotka kohtasivat lähimmäisensä rakastavasti: ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa.”

Raamatun sana opettaa meitä, että Jeesuksen seuraajina meillä ei saa olla ykkössijalla oma etu, vaan toisten hyväksi eläminen. Lähtökohtana on, että meidän tulee suhtautua lähimmäisiimme rakastavasti ja anteeksi antavasti. Kun ihminen elää aidosti yhteydessä Vapahtajaansa ja saa suuresta armosta syntinsä anteeksi, anteeksiannosta seuraa kiitollisuus, joka kohdistuu lähimmäiseen hyvinä tekoina.

Vaikka tuomiosunnuntain evankeliumissa on vakavia varoituksen sanoja, viimeinen tuomio ei ole kristityn kannalta ensisijaisesti pelottava asia. Aikojen loppuun sisältyy ennen kaikkea suuri lupaus ja toivo, toivo iankaikkisesta elämästä. Jeesus katsoo häneen uskovaan syntiseen ihmiseen rakkautensa silmillä. Tuota rakkautta me saamme jakaa myös toinen toisemme elämään. Meitä kaikkia kutsutaan kohtaamaan lähimmäisemme rakastavasti ja häntä kunnioittavasti!

Tapani Virkkala
Jalasjärven aluekappalainen
Kurikan seurakunta