Uskollisuus arjen keskellä
Pitkään odotettu kesä on jälleen saapunut, ja luonto on nyt kauneimmillaan. Saamme nauttia lämmöstä, vehreydestä ja kukkien väriloistosta. Tulevalta kesältä odotamme usein onnen ja ilon täyttymyksiä - aarteita, jotka tekevät meidät onnellisiksi.
Kaikki eivät saa samaa määrää, mutta jokainen saa sen verran kuin tarvitsee. Siksi tärkein kysymys ei ole, kuinka paljon meillä on, vaan mitä teemme sillä, mikä meille on uskottu. Vertauksen kolmas palvelija jäi toimettomaksi pelon vuoksi. Hän pelkäsi epäonnistumista ja kätki saamansa maahan. Tämä tuntuu tutulta myös meidän arjessamme. Pelko voi estää tarttumasta mahdollisuuksiin, puhumasta toiselle hyvää tai käyttämästä omia lahjoja. On helpompaa vetäytyä kuin ottaa riski. Jeesus kuitenkin ohjaa meitä toiseen suuntaan. Hän ei odota meiltä täydellisyyttä, vaan uskollisuutta. Kaksi muuta palvelijaa eivät tehneet mitään poikkeuksellista – he vain käyttivät sen, minkä olivat saaneet. Siinä oli riittävästi.
Arjessa tämä tarkoittaa pieniä tekoja: toisen kuuntelemista, ystävällistä sanaa, oman työn tekemistä huolella, läsnäoloa läheisten rinnalla. Ne voivat tuntua vähäisiltä, mutta Jumalan näkökulmasta ne ovat arvokkaita. Vertaus muistuttaa, että uskollisuus pienessä johtaa iloon. Arki saa merkityksen, kun käytämme saamamme lahjat, yksi päivä ja yksi teko kerrallaan.
Vertauksen viesti on lohdullinen: pienikin uskollisuus riittää. Kun käytämme sitä, mitä meille on annettu, arki täyttyy merkityksestä – hiljaa ja vähitellen.
Jumala ei odota täydellisyyttä tai sitä, että olisimme parhaita kaikessa. Hän toivoo, että käyttäisimme niitä lahjoja, jotka meille on annettu – rohkeasti ja omalla tavallamme.
Marjo Koskela
Vastaava lastenohjaaja
Kurikan seurakunta
