”Kirkasta, oi Kristus meille”
Muisto vuosien takaa.
On aikainen sunnuntaiaamu. Istun kirkon penkissä hiljaisessa kirkossa. Olen tullut valmistautumaan konfirmaatiomessuun, mutta tapani mukaan, olen tullut taas liian ajoissa. Kirkossa ei ole vielä ketään muita. Suntiokin lähti käymään seurakuntakeskuksessa. Kirkossa on viileää. Kirkon paksut, graniittiset seinät eivät vielä hohda heinäkuista kuumuutta.
Katselen kirkon alttaritaulua. Taulu on sijoitettu seinässä olevan kaaren sisään, jota koristaa ornamentit ja hehkulamput. Kirkko on rakennettu 1930-luvulla ja silloin hehkulamput olivat jotain hienoa ja erikoista. Itse alttaritaulu on maalattu tummilla väreillä.
Tunnistan, että henkilö taulun keskellä on Jeesus, mutta mittasuhteet eivät ole oikein osuneet kohdilleen. Jeesuksen otsa on hiukan liian korkea ja koukussa oleva jalka liian pitkä. Tällä kertaa en mieti mittasuhteita vaan katselen muita hahmoja taulussa. Taulun alareunassa on kolme miestä. Kuvaisivatko he Jeesuksen opetuslapsia?
Jeesuksen molemmilla puolilla on mies, joka kantaa laintaulua. Toinen heistä on varmaan Mooses ja toinen Elia. Jeesuksen kasvot säteilevät. Taulussa on selvästi kuvattu kirkastus sunnuntain tapahtuma vuorella. Vuorella, jossa Jeesus kirkastettiin, jossa Elia ja Mooses ilmestyivät hänelle ja kolmelle hänen opetuslapselleen. Tämän sunnuntain evankeliumiteksti Markus 9:2–18, kertoo tuosta tapahtumasta.
Silmiini osuu suntion virsitaululle laittamat virren numerot. Avaan virren n:ro 301. Sen ensimmäinen säkeistö kuuluu näin:
”Kirkasta, oi Kristus,
meille ristin uhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Uskon silmä kiinnitä
aina kohti ristiä.”
Jonkun ajan kuluttua tuo virsi lauletaan yhdessä konfirmoitavien nuorten ja heidän läheistensä kanssa. Rukoukseni oli siinä hetkessä; kirkastukoon Jeesus näiden nuorten elämässä. Kirkastukoon Jeesuksen persoona, hänen työnsä ja merkityksensä. Kirkastukoon Jeesus, Jumalan sanan ja sakramenttien, kasteen ja ehtoollisen kautta. Sillä ne julistavat Jeesuksen rakkautta ja sovitustyötä. Tänäänkin, meille kaikille.
Eija Viitanen
Lähetys- ja kansainvälisen työn ohjaaja
Kurikan seurakunta
PS. Muisto on Pornaisten kirkosta, kotiseurakunnastani ja työpaikastani yli 20 vuoden takaa.
